Mä vaan eksyin suunnasta
eksyin sumuun joka hiipi
hiljaa mieleen
ei siellä kompassit toimi
ja suuntavaistokin menee
sekaisin
neula pyörii ympyrää
suo se oli sen kuuli
äänestä kun astelin
eteenpäin
hidas hiljainen ja tappava
kai toivonkin heitin pari
kertaa
mut jokin sai mut taas
liikkeelle
se oli pieni muisto
onnesta
rannasta ja hiekkalinnasta
susta ja nuotiosta
pitkän tarpomisen jälkeen
mä näin valoa
se paloi suon laidassa
se oli kuin yö ja tähdet
taivaalla
sen takana oli joki jonka
yli piti kahlata
silta oli romahtanut
vesi oli mustaa ja kylmää
kylmempää kuin mikään
pakkanen
se pisteli
virta oli voimakas ja
meinasi minut pari kertaa
viedä
rämmin ylös mutaista
reunaa
ylhäällä minua odotti se
mitä olin kauan odottanut