Enää vuosi peruskoulua ja pääsee pois. Se on hankalaa, kun joku kysyy miksi haluaa niin kovin pois? Tai jos kaveri kysyy miksi ei voi tulla kylään? Ei hyvittaisi sanoa ''ei'' mutta on pakko, koska en halua, että ukko alkaa huutamaan sillekkin ja se pelästyy.
Se on alkanut dokaamaan entistä enemmän ja iltaisin sen jälkeen, kun se tulee töistä kaikki pelkäävät sitä. Se valittaa asioista joihin toisillakin on oikeus. Enää ei voi mennä edes iltaisin suihkuun.
Jostain syystä se haukkuu minua koko ajan rumaksi ja läskiksi. Se morkkaa mun kavereita ja huutaa niillekkin jos ovat uskaltautuneet meille.
Hänen kavereitaan ei saa morkata tai sanoa pahaa sanaa niistä, mutta meidän muiden kovareista sitten saa?
Puolet meidän sukulaisista ei tule enää käymään, kun ukkon on niille suuttunut jostain.  Tätini ja yksi setäni eivät saa tulla meille ja mutsin lapsuuden kaveri ei myöskään saa tulla meille.
Ukko ei huomaa virheitä itsessään. On meillä muillakin oikeus elää niinkuin haluamme. Sille vain ei oikein uskalla sanoa vastaan, kun sitten joutuu nukkumaan ulkona jossain metsässä johon ehtii juoksemaan karkuun.
Tätä pakoilua omassa huoneessa ei enää millään jaksa. Se alkaa rasittamaan ja sen huomaa kaikki muutkin, kun sitten kun ukko on huutanut mulle mä tiuskin seuraavana päivänä muille ja puran pahaa oloani siten. Pois muuttaminen voisi helpotta oloa, kun saisi rauhassa yrittää koota itsetuntoa.
Mua on alaknut häiritä myös se, että Sini sanoo mun reppua Jormaksi ja se huutaa sen aina jossain kovaan ääneen julkisesti. Se on alkanut hävettää aika lailla. ja muutenkin välillä tulee tehtyä jotain mitä ei ehkä ihan heti oleta tämän ikäisen tekevän. Pitäisi jotenkin rauhoittua ja alkaa tekemään asioita joita mun ikäset tekee, mutta tämä kaikki paska on sekoittanut pään niin, ettei edes ajatus kulje enää. Jos voisi niin vaihtaisin elämään melkein kenen kanssa tahansa.
Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta ei ole hajuakaan mitä. Jotain pieniä muutoksia jotta tulisi edes parempi olo.