Päivät ovat valuneet taas samaan vanhaan tyyliin. Kesä tulee ja olotila pahenee. Minusta tuntuu, kuin olisin vain jokin kuori jonka sisällä palaa pieni elämän tuli ja tämä päällä oleva kuori on jäässä. Selitin tätä viikonloppuna T:lle ja se meinasi soittaa valkotakkiset hakemaan minut. Se ei kuulemma ole normaalia selittää mitään sellaista.
No mutta minusta on alkanut tuntua aina vain pahemmalta. En jaksaisi mitenkään asua enää täällä. En jaksa näitä ihmisiä. koulussa olen taas ollut vain pari tuntia ja sanonut, että on pää kipeä ja paha olo (onhan niin oluutkin välillä) mutta oikeasti sitä vain on halunnut olla yksin kaukana näistä inhottavista henkilöistä.
Ei sitä viitsisi oikein karatakkaan, kun ei tiedä joutuuko jo siitä lastenkotiin, mutta asiat pitäisi saada jotenkin menemään niin ettei minun tarvitsisi asua täällä ja etten joutuisi lastenkotiin. Sitä en ole vielä keksinyt miten sen voisi välttää, kun poiskaan ei voisi muuttaa. Kuka maksaisi asunnon vuokran? Ja sitten pitäisi taas mennä johonkin uuteen kouluun. Ensi vuonna muutan viimeistään pois ellei mene hermot sitä ennen ja jotain tapahdu. Pääsee uuteen maisemaan ja saa sanoa adios näille paskiaisille täällä. Ihmiset joille olen yrittänyt selittää, että minulla on paha olla täällä eivät ole ottaneet minua vakavasti ja tehneet yhtään mitään. Koulun kuraattori sentään on meinannut tehdä ilmoituksen lastensuojeluvirastoon, mutta ei tehnyt mitään, kun oli hieman parempi kausi.
Siitä, että ukko on alkoholisti tulee sellainen olo, että sitä tekisi mieli mennä kalauttamaan paistinpannulla tai halolla tai pesismailalla! Ja kaikki alkoholipitoinen ptäisi tuhota ja minua nykyään inhottaa jo jos näen edes potun jossakin. Tekee mieli piilottaa se johonkin mistä sitä ei voi löytää tai valuttaa se maahan.
Olen kiduttanut ukkoa jos siten, että sillä , kun on olut henki hirmuisen ahtaalla ja se on tullut kinumaan astma lääkkeitä minulta, että '' lainaa venttolinea'' niin olen vain töksäyttänyt päin naamaa ''en tiedä missä se on'' vaikka siitä onkin saanut huudot ja tiedän tarkkaan missä se on. Se on hänen oma vikansa, että on tuossa kunnossa ja häntä vihataan. Kuka edes haluaisi asua alkoholistin kanssa? Ukko edustaa juuri sitä ihmis massaa jota vihaan yli kaiken! Mutta näin monen vuoden jälkeen ei sitä enää vain yksinkertaisesti jaksa, kun kokoajan pitää varoa tekemisiään ja sanomisiaan.
Olisin mieluusti halunnut toisenlaisen lapsuuden.
Mutta sitä vain ei voi vaihtaa tai elää uudestaan.
Olisin kyllä tehnyt kaikki asiat samalla tavalla.

Uskaltaisiko sitä antaa koulunkuraattorin tehdä ilmoituksen lastensuojeluun? Olo on paha ja eikä tätä enää jaksa. Sitä ei enää edes muista mitä se on, kun kaikki on hyvin ja kuinka hyvältä se tuntuu. Mieli tekisi saada hieman iloa ja valoa elämään, mutta pimeältä näyttää jatkokin. Ja siitä naru valinnasta riippuu loppuelämä.