Taas on masentanut ja ahdistanut todella pahasti. Perjantaina taas kerran mutsi ja ukko tappeli, kuin viimeistä päivää.
Kaikki alkoi niinkin pienestä, kuin ruuasta. Mutsi oli käynyt päivällä kaupassa ja ostanut kaksi kassia ruokaa, mutta ukko sitten illalla ei löytänyt jääkaapista mitään.(siellä ei kyllä todellakaan ollut mitään)(edes maitoa tai voita!)
No sitten se siirtyi minuun se tappelu ja ukko huusi, että olenko minä menossa lauantaina siihen riparin harjoitus leirille, koska hän ei ainakaan tule hakemaan minua sieltä heti viiden minuutin päästä. No minä sitten huusin takaisin puolustukseksi, että kyllä menen sinne ja ettei tarvite tulla hakemaan. No tämä yksi nyt sitten halusi vielä varmistua ja huusi vielä enemmän. Juoksin siitä sitten itku kurkussa omaan huoneeseeni ja lukitsin oven.
 No nämä kaksi tulivat tietenkin sinne oven taakse kärkkymään kun siellä niin kovin huusin. Ne alkoivat syytellä toisiaan, että se oli mukamas mutsin syy, että se pakottaa minut menemään sinne.(halusin mennä sinne ihan omasta vapaasta tahdosta, että pääsee siitäkin eroon.)No lopuista tapahtumista oven takana en tiedä, koska huusin niin kovin ja oli kömpinyt sängyn alle piiloon. sitä ikua kesti ainakin tunnin yhtä menoa. Aamulla oli kurkku kipeä ja erittäin käheä.
Lauantai aamuna kumpikaan ei muistanut edellispäivän tapahtumia. Ukko oli kyllä ollut aikamoisen kännissäkin.
Menin sitten sinne ripari leirille ja ehdin olemaan siellä noin puoli tuntia, kun siellä alettiin pelata jotain peliä ja minä taas tapani mukaan karkasin sieltä. Pappi sai minut autolla kiinni puolessa välissä hiekka tietä.(se on piiiitkä tie) Sillä meni ties kuinka kauan saada houkuteltua minut lähtemään takaisin leiripaikalle ja soittaa ukolle, että tulisi hakemaan minut, kun en leirille enää suostunut jäämään.
Näiden kahden päivän jälkeen sain jotain ihottumaa tai jotain outoja näppylöitä jotka olivat kipeitä. Aina, kun itken vähänkin niin ne alkavat polttaa heti. Taisin itkeä niin paljon, että kävi noin.
Sunnuntaina ne tapahtumat aiheuttivat taas pahan olon ja itkin senkin päivän. (ihmeen paljon niitä kyyneleitä riittää)
Tänään kävin takavasemmalla ja sieltä luvattiin puhua minun lääkärini kanssa, että hän tekisi lähetteen takaisin turkuun, kun se on ainoa paikka missä minun on hyvä olla ja tuntuu niin vapauttavalta. Totesivat viikon lopun ja muutenkin viimeaikaisten tapahtumien varjolla, että aika ahdistava ja masentunut olo minulla on.
Nyt on tullut neljä päivää itkettyä ja yhä itkettäisi. Ei se elämä hymyile kaikille.