Kesä alkaa kallistua syksyyn ja sinä juokset järven autioon rantaan, josta ovat kaikki kesän iloiset äänet kaikonneet. tunnet yksinäisyyttä ja kaipuuta entiseen. Se viimeinen kesä mieleesi muistuu ja mansikoiden maku tuntuu kielelläsi. Se kesä oli jotain muuta. Lämmintä ja elämän pieniä riemuja. Jäät hiekka kummulle istumaan ja harot hiekkaa käsilläsi tuntien sen kylmyyden. Pieni tuulen vire hiuksiasi heiluttaa auringon laskiessa metsän taa. Se muistuttaa sinua viimeisetä illasta satumaassa. Hattara pilvet ovat väistyneet.

kesken!

 Nyt vain kyyneleitäsi sataa päälle valokuvien joita selailet iltaisin. Vaikket häntä enää nää hän muistoissasi asustaa. Hän talon rakensi sinne ja lähtiessään jäi sinne asumaan. Hän toivoo sinun vielä kerran...kerran..kerran jonain päivänä rakastuvan ja löytävän onnen.