Minulla on ollut todella huono päivä tänän ja surullinen sellainen. En
saanut taaskaan oltua koulussa. Olin siellä vain maantiedon kaksois
tunnit.
Aloin miettimään, että eihän kukaan voi oikeasti minusta pahemin
tykätä, kun ei ole nähnyt edes kasvojani. Piilotan ne aina, koska en
halua kenenkään näkevän niitä. Ne ovat niin rumat. Se alkaa
ahdistamaan, kun kaikki tuijottavat minun silmiäni.:'( Olen aina
halunnut olla niinkuin muut. Tai näkymätön. No nykyään näytänkin jo
joltain aaveelta. Viti valkoiset kasvot, kuin lakana, tummat vihreät
silmät mistä paistaa välillä hulluus, yön mustat hiukset, jotka
sojottavat joka suuntaan ja jotka ovat yleensä kasvojen edessä.
Minulle tuli tänään paha olo melkein kaikesta. Aloin iltapäivällä
miettimään, että mitenköhän muut koulun oppilaat mahtaisivat reagoida,
jos ottaisin hiukset pois naamani edestä. Voi olla, että ne
tuijottaisivat ja naureskelisivat ja kaikkea muuta mistä tulisi paha
mieli. Aikuiset ovat siihen tottuneet ja se tunnu haittaavan niitä.
Tiinakin pahoitti mieleni, kun se kertoi, että ne aikovat pitää juhlat
Hennun kanssa, eivätkä suostu ottamaan minua mukaan. Siinä nähtiin taas
se, että jään aina lopulta yksin. Tapahtui mitä tapahtui. Ei tee enää
mieli lähteä niiden kanssa palatsiin katsomaan Teräsbetonin keikkaa.
Päivää pahensi vielä sekin, että melkein kaikki ihmiset kulkivat
pareittain tai porukassa. Harvat yksin ja minä siellä myöskin yksin. Se
sattui katsoa muita, kuinka ilosia he olivat, kun olivat kavereidensa
kanssa. Minäkin haluaisin kulkea kaveretteni kanssa, mutta alkaa tuntua
siltä, ettei niitä enää oikein ole. Tuntuu kuin ne olisivat kaikki vain
jatkaneet elämäänsä ja unohtaneet minut.
Poika
poloinen, kovin tutun oloinen, kädessä keihäs ja keihäässä katkennut
pää. Mä löysin vanhaa rautaa, keihään kärkees kukaties, joku päivä onni
kääntyy, usko siihen metsämies...
Kun
kuolet, multa häviää horisontti. Alan törmäillä seiniin. Alan törmäillä
esineisiin. Alan kaatuilla. Alan tippuilla. Nukut pimeässä kuin
lentäisit. Olet kuollut. Vieressäsi tajuan, että maailman laidalta ei
voi pudota... että on raja. Jos katoat, hajoan.
-Ruttolinna-
Tuntuu, kuin maailma kulkisi ohitse. Ei kukaan huomaisi minua. Kaikki
vanhat ystävät ovat siirtyneet eteenpäin ja jatkaneet elämäänsä. Poljen
yksin paikallani vailla päämäärää, mitään saavutettavaa. Nykyisin jos
nähdää ei enää edes moikata. Ei tunneta toista. Vain pieni muisto
jossain huutaa korvaani, siitä, kuinka läheiiä joskus oltiin. Silloin
tunnetaan vain enää pieni lämmön häivähdys, joka pyyhkiytyy ohi.
keskiviikko, 11. tammikuu 2006
Kommentit