Minulla on ollut todella huono päivä tänän ja surullinen sellainen. En saanut taaskaan oltua koulussa. Olin siellä vain maantiedon kaksois tunnit.
Aloin miettimään, että eihän kukaan voi oikeasti minusta pahemin tykätä, kun ei ole nähnyt edes kasvojani. Piilotan ne aina, koska en halua kenenkään näkevän niitä. Ne ovat niin rumat. Se alkaa ahdistamaan, kun kaikki tuijottavat minun silmiäni.:'(  Olen aina halunnut olla niinkuin muut. Tai näkymätön. No nykyään näytänkin jo joltain aaveelta. Viti valkoiset kasvot, kuin lakana, tummat vihreät silmät mistä paistaa välillä hulluus, yön mustat hiukset, jotka sojottavat joka suuntaan ja jotka ovat yleensä kasvojen edessä.
Minulle tuli tänään paha olo melkein kaikesta. Aloin iltapäivällä miettimään, että mitenköhän muut koulun oppilaat mahtaisivat reagoida, jos ottaisin hiukset pois naamani edestä. Voi olla, että ne tuijottaisivat ja naureskelisivat ja kaikkea muuta mistä tulisi paha mieli. Aikuiset ovat siihen tottuneet ja se tunnu haittaavan niitä.
Tiinakin pahoitti mieleni, kun se kertoi, että ne aikovat pitää juhlat Hennun kanssa, eivätkä suostu ottamaan minua mukaan. Siinä nähtiin taas se, että jään aina lopulta yksin. Tapahtui mitä tapahtui. Ei tee enää mieli lähteä niiden kanssa palatsiin katsomaan Teräsbetonin keikkaa.
Päivää pahensi vielä sekin, että melkein kaikki ihmiset kulkivat pareittain tai porukassa. Harvat yksin ja minä siellä myöskin yksin. Se sattui katsoa muita, kuinka ilosia he olivat, kun olivat kavereidensa kanssa. Minäkin haluaisin kulkea kaveretteni kanssa, mutta alkaa tuntua siltä, ettei niitä enää oikein ole. Tuntuu kuin ne olisivat kaikki vain jatkaneet elämäänsä ja unohtaneet minut.

Poika poloinen, kovin tutun oloinen, kädessä keihäs ja keihäässä katkennut pää. Mä löysin vanhaa rautaa, keihään kärkees kukaties, joku päivä onni kääntyy, usko siihen metsämies...

Kun kuolet, multa häviää horisontti. Alan törmäillä seiniin. Alan törmäillä esineisiin. Alan kaatuilla. Alan tippuilla. Nukut pimeässä kuin lentäisit. Olet kuollut. Vieressäsi tajuan, että maailman laidalta ei voi pudota... että on raja. Jos katoat, hajoan.

-Ruttolinna-

Tuntuu, kuin maailma kulkisi ohitse. Ei kukaan huomaisi minua. Kaikki vanhat ystävät ovat siirtyneet eteenpäin ja jatkaneet elämäänsä. Poljen yksin paikallani vailla päämäärää, mitään saavutettavaa. Nykyisin jos nähdää ei enää edes moikata. Ei tunneta toista. Vain pieni muisto jossain huutaa korvaani, siitä, kuinka läheiiä joskus oltiin. Silloin tunnetaan vain enää pieni lämmön häivähdys, joka pyyhkiytyy ohi.